Kartanoromantiikkaa Kajaanin keskustassa

Kajaanijoen rannalla, Teppanan kaupunginosassa löytyy historiallinen kartanomiljöö. Olemme menossa ensimmäistä kertaa tutustumaan yökunnissa tähän ainutlaatuiseen kohteeseen. Karolineburg on kauniisti puiden suojassa, toivottaen saapujan lempeästi tervetulleeksi. Saapuessamme somalle sisäpihalle, jäämme jo heti ihastelemaan pihapiiriä, jota ei uskoisi löytävänsä näin läheltä Kajaanin keskustaa. Kartanohotellin vastaanottovirkailija ottaa meidät vastaan ja esittelee avuliaasti päärakennuksen tiloja. Nariseva puulattia, kristallikruunut katossa, katetut pöydät valkoisine pöytäliinoineen. Olenko nyt todella asiakkaana hotellissa vai muutuinko jossain välissä kartanon rouvaksi?

Kajaanin tuomiokunnan tuomarina toiminut Fredrik Calamnius rakennutti mailleen vuonna 1836 yksikerroksisen päärakennuksen ja nimesi kartanon vaimonsa Karolinan mukaan Karolineburgiksi. Kartanossa järjestettiin Calamniuksen aikana juhlia ja illanviettoja, joihin osallistuivat Kajaanin säätyläiset mukaan lukien kaupungissa piirilääkärinä toiminut Elias Lönnrot. Muutamien vaiheiden jälkeen Karolineburg siirtyi Kajaani Oy:lle, ja vuonna 1987 Karolineburg Oy:n omistukseen. Karolineburg on tämän jälkeen kunnostettu ja viimeisin peruskorjaus on saatettu loppuun vuonna 2013. Kartano on onneksemme päässyt ravintola- ja majoituskäyttöön, joten jokainen voi saada oman kokemuksensa Karolineburgista.

Historia huokuu Karolineburgin seinistä ja kun meidät viedään tutustumaan kartanohuoneeseemme nimeltä Uleå, toteamme että tästä pidämme.  Näppärän kokoinen huone kaikilla mukavuuksilla ja omalla saunalla. Jääkaapissa odottaa lisäksi hedelmälautanen extrana viikonloppuvierailijalle. Tunnelma on kohdallaan, huone on samaan aikaan hienostunut ja sympaattinen.

Markkinointi- ja myyntipäällikkö Hilla-Rina Palokari on alkanut tehdä suunnitelmallista kehitystyötä kaupungin eri toimijoiden kanssa Karolineburgin tunnettuuden nostamiseksi. Erilaiset palvelupaketit houkuttavat pieneen irtiottoon. Vaihtoehtoina paketeissa hotellimajoituksen lisäksi on muun muassa turvehoitoa, kori täynnä piknik-eväitä ja höyrylaivaristeilyä. Tässä on ideaa esimerkiksi laadukkaiden polttareiden viettoon tai pieneen hemmottelulomaan kotikaupungissa.

”Kun olin ensimmäistä kertaa tekemisissä Karolineburgin kanssa työn merkeissä, en pystynyt enää sen jälkeen sivuuttamaan sen suurta potentiaalia. Suomen pohjoisimmalla ja museoviranomaisten suojelemalla kartanolla on paljon annettavaa sekä suomalaiselle, että kansainväliselle vieraalle. Sen historia ja ainutlaatuisuus kiehtovat yhdistettynä kauniiseen kainuulaiseen luontoon ja houkutteleviin paikallisiin oheispalveluihin. Mielestäni jokainen ansaitsee mahdollisuuden olla edes yhden yön Kartanon Rouva tai Herra.”, kertoo Hilla-Rina.

Hotellissa yöpyjät ovat pääasiassa muualta tulevia, mutta Kajaanin ja lähialueen ihmiset ovat jo ottaneet Karolineburgin omakseen juhlapaikkana. Karolineburg on ihanteellinen miljöö, kun juhlista halutaan erityiset, mieleenpainuvat ja samalla yksinkertaiset. Koristeluun ei tarvitse suuria satsasta, sillä tila itsessään on niin kaunis ja koristeellinen. Henkilökunta on avuliasta ja hommat toimii. Yksityiskohdat ja kokonaisuus räätälöidään asiakkaiden toiveiden mukaiseksi. 

Iltamme menee mukavasti eteenpäin ja käymme ruokailemassa keskustassa, jonne Karolineburgista kävelee viidessä minuutissa. Hotelli houkuttaa palaamaan kuitenkin pian takaisin, sillä lämmin sauna ja lasillinen kuohuvaa odottaa. Kainuun yötön yö on niin erityinen näin kainuulaisellekin, että nukkumaan ei malttaisi mennä, vaan käymme saunan jälkeen vielä pienellä kävelyllä kartanopuutarhassa. Voi ihanuutta, tuomen ja muiden kasvien tuoksu tulvii nenään. Kävely tekee tehtävänsä ja väsymys pakottaa petiin.

Aamulla herään hyvin nukutun yön jälkeen odottaen innolla aamiaista. Se onkin tässä reissussa piste i:n päälle. Olin illalla pyytänyt henkilökunnalta jotain gluteenitonta aamiaiselle, mutta aamulla paljastuu, että lähes koko aamiaisbufee on keliaakikolle valmisteltu. Pöydästä löytyy tuoreita hedelmiä, kalaa, leikkeleitä, lämpimiä ruokia, puuroa ja jopa pannacottaa kera marjojen. Sää on jo heti aamusta aurinkoinen ja lämmin, joten nautimme aamiaisen rauhassa päärakennuksen terassilla. Linnut laulavat kun nautin aamukahviani katsellen kartanopuutarhaan. Totean mielessäni, että tämä paikka on paratiisi. 

 

Katso lisää palvelupaketeista ja varaa oma kartanovierailusi tästä: Karolineburg.

 

 

Kirjoittanut: Anna-Kaija Kaikkonen

Postaus toteutettu yhteistyössä kartanohotelli Karolineburgin kanssa.

Suomen nähtävyydet – 3 kesäpäivän kohdetta Paltaniemellä

Suomen nähtävyydet.jpg

Mietitkö kotimaan matkailua, tekemistä ja nähtävää? Google-haku Suomen nähtävyyksistä tuo perinteisiä ehdotuksia: Linnanmäki, Suomenlinna ja Kiasma. Nämä ovat jo liiankin tuttuja, ja varsinkin kun luokseni Kainuuseen on tulossa kaksi esiteiniä Tuusulasta, tarvitaan jotain muuta. Google tarjoaa Kainuusta Angry birds –puistoa, heinäpäiden Hiljaista kansaa ja melkein 400-vuotiaita linnanraunioita. Nämäkin on nähty jo moneen otteeseen.  

Kun on lapsilauma lainassa, jotain viihdykettä tarvitaan. Ennen kuin kaikilla kärähtää hermo kesäloman ihanan pitkiin päiviin ja keskinäiseen tekemisen puutteesta johtuvaan kinasteluun. Suuntaamme siis katsastamaan kolme kohdetta, jotka eivät ole suinkaan ne tunnetuimmat Suomen nähtävyydet, mutta joita Tuusula-Kajaani-tiimimme odottaa innolla.

Paltaniemi Oulujärven rannalla on helppo kohde poiketa Kajaanista. Valitsemme sieltä kolme ehdotonta suosikkia kesäpäivälle. Paltaniemen kuvakirkko innostaa sarjakuvista kiinnostuneen koululaistytön, ja Eino Leino -talon kahviosta luvattu jäätelö käännyttää myös yläasteikäisen isoveljen kohti historiallista maalaismaisemaa. Kolmas kohde, Paltaniemen uimaranta, ei selittelyjä ja perusteluja kaipaa. Kesäpäivän agenda hyväksytään yksimielisesti.

Paltaniemen kuvakirkko

Keltainen puukirkko näkyy maamerkkinä, kun pyöräilemme Kajaanista katselemaan päivälle valittuja nähtävyyksiä.

Varoittelen serkkuja kauhukertomuksilla. Kirkon päätyseinän maalaus ulko-oven yläpuolella on entisaikaan ollut niin hurjaa katseltavaa, että osa kirkkoväestä on pyörtyillyt kauhistuksesta. Joten kuvasta on sittemmin maalattu pahimmat hirvitykset piiloon. Tämä tieto höystää nuorisoon kulttuuri-intoa. Yhdessä nauramme, että tänä iltana ei tarvita kauhuleffoja, kun on käyty kirkossa.

Vanhassa puukirkossa on erityinen tunnelma. Narisevat lattiat ja epämukavan ryhdikkäät puupenkit, joissa istujan polvet kolisevat seuraavaan riviin. Puhumattakaan kattomaalauksista.

Tuijottelemme kattoa niska vinossa, ja tenavat uskaltautuvat kiipeämään saarnastuoliin. Villit tarinat saavat lisää vettä myllyyn, kun serkkutyttö raportoi nähneensä puisia pääkalloveistoksia.

Paltaniemen kuvakirkko on auki kesäisin yleisölle, ja se on suosittu hääkirkko. Kesäoppaat kertovat tarinoita ja kirkon historiaa.

Kirkkoa ympäröi mäntymetsä, jossa on ikivanha hautausmaa. Siellä on hiljainen ja viehättävä tunnelma. Vanhalla hautausmaalla on myös kainuulaisen runoilijan Eino Leinon vanhempien hautapaikka.

Teinien mielestä nyt on katseltu riittävästi muinaista maailmaa, ja olisi aika luvatulle jäätelölle. Talutamme pyörät siis parin sadan metrin päähän Oulujärven rannalla sijaitsevalle Eino Leino –talolle.

 

Eino Leino –talo

Kahvion lisäksi Eino Leino -talossa ja pihapiirissä on muutakin tutkittavaa ja koettavaa. Pihalla leikkii lapsia pienessä karusellissa ja hiekkalaatikolla. Syömme jäätelöt rantatörmän laidalla, tuijotellen Oulujärven maisemia kohti Hevossaarta ja Paltaselkää.

Punainenperinnetalo on rakennettu Elias Lönnrotin asuintorpan sekä Eino Leinon syntymäkodin Hövelön kopioksi vuonna 1978. Eino Leino –talon sisällä on Lönnrot- ja Leino-aiheisia valokuvia. Pihapiirissä on myös lato. Kesällä 2017 ladossa tulee olemaan Miska Puumalan valokuvanäyttely alkukesästä sekä Ritva Immosen kuvataidenäyttely loppukesän ajan.

Eino Leino –talon osoite on Sutelantie 28, 88750 Paltaniemi. Se sijaitsee Oulujärven rannalla, pienen kävelymatkan päässä Paltaniemen kuvakirkosta. Kohde on auki kesäisin, tosin maanantaisin se on suljettu ja kesälauantait on varattu yksityistilaisuuksille.  

 

Paltaniemen uimaranta

Tuttujen kesken Paltsikka, on mukavan matala hiekkapohjainen uimaranta ja venesatama. Taaperoille riittää pitkälti kahlattavaa rantaa, ja isommille uimareille on kunnostettu venesataman niemen kärkeen hiekkarantaa, josta pääsee uimaan syvempään veteen.

Myös uimaranta sijaitsee Paltaniemen kuvakirkon läheisyydessä. Opasteet ohjaavat rantaan, ja kapeaa tietä kulkiessa, alas jyrkkää mäkeä, ei meinaa uskoa miten täydellisen uimarannan tien päästä voi löytää.

Polkupyörät ja autot saa näppärästi parkkiin venesataman parkkialueelle. Rannalla on vessat sekä uimakopit vaatteiden vaihtoa varten. Kajaanista matkaa on kymmenisen kilometriä, joten Paltaniemi on mukava kohde pyöräilyyn, kun haluaa viettää kesäpäivän kulttuurin ja kauniiden maisemien parissa.

Matalarantaisen Paltanimen uimarannan ehdoton etu on, että jopa Suomen kesä ehtii lämmittää uimaveden kelvolliseksi. Nuorisoahan eivät kylmät aallot haittaa, mutta itsellä pitää hieman nössöillä ennen kuin uskaltaudun pulahtamaan. Onneksi auringon kuumentamilla kivenlohkareilla on ihana lämmitellä uroteon jälkeen.

Levittelemme eväät rantakiville kesäpäivän piknikin merkiksi. Järvenselkä laineilee rauhallisesti ja etäämpänä Kouta laiva puksuttaa kohti Paltaniemen satamaa. Höyrylaiva tuo mukanaan risteilyvieraita uimarannalle.

Alkuillasta pakkailemme tavarat takaisin reppuun ja suuntaamme polkupyörät kohti Kajaania. Päivän päätteeksi serkkutyttö viestittää kavereilleen, että Kainuun kesälomareissun parasta antia olivat kummitustarinat ja uimaranta. Vaikkei Paltaniemeltä löytynytkään yhtään SnapChat-filteriä.

 

 

 Lisätietoa Eino Leino –talosta osoitteessa: https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/

Paltaniemen kuvakirkon vaiheita: http://www.reijoheikkinen.fi/paltaniemen-kuvakirkon-vaiheita/

Höyrylaivaristeilyt Kouta laivalla Kajaanista Paltanimen uimarannalle:  https://www.oulujarviristeilyt.fi/

 

 

Teksti & kuvat: Anni Yli-Lonttinen

Elämyksiä issikan selässä

Issikoita Oulujärvellä

Jos huikeat maisemat ja luonto kiehtoo ja kiinnostusta löytyy kokea se hevosen selästä käsin, oikea osoite on Hóll Talli Paltamossa. Askja, Alvari, Unna ja Toti ja seitsemän muuta Hóll Tallin islanninhevosta kuljettavat niin vasta-alkajia kuin kokeneempia ratsastajia pitkin kauniita vaaramaisemia. Talli järjestää islanninhevosvaelluksia, mutta kentälläkin pääsee treenaamaan halutessaan ratsastuksen perusteita. Tämä metsien keskeltä löytyvä islanninhevostila on toiminut Paltamossa yrittäjä Tuulan luotsaamana vuodesta 2003. Tuula osti miehensä Teron kanssa edelliseltä yrittäjältä tilan ja islanninhevoset ja lisää hevosia Tuulalle on tullut Islannista ja muualta Suomesta, sekä hän on kasvattanut omia. Tilalla on syntynyt seitsemän varsaa, joista viisi on jäänyt omaan käyttöön. Hóll Tallille ovat tervetulleita niin vasta-alkajat kuin kokeneemmatkin ratsastajat, sillä sekä hevosista että vaelluksista löytyy jokaiseen tasoon ja tarpeeseen sopiva.

Vaikka islanninhevoset eli issikat ovat olleet yritystoiminnan alussa Tuulalle uutta, hän on kouluttautunut jo nuorena hevosenhoitajaksi ja harrastanut hevosia pitkään. Issikat ovat yksi maailman vanhimmista hevosroduista, jolla on selkeät erityispiirteensä. Näihin uskomattoman suloisiin pörröisiin otuksiin kätkeytyy nöyryyttä ja luotettavuutta sekä hurjaa voimaa. Uskoisitko sinä, että tämän poninkokoisen eläimen selkään voi laittaa vaikka ison miehen? Tuula kertoo, että hän pitää ratsastajien painorajana sata kiloa, mutta Islannissa issikoilla ei juuri painorajoitusta tunneta. Tuntuu hurjalta, mutta uskon ammattilaista.

Issikat ovat paitsi hurjan suloisia ja vahvoja, toiset ovat yksivärisiä, toiset kirjavia ja jokaiselta löytyy omat luoteenpiirteensä. Tuulankin hevosissa on eroja. Alvari on niin rauhallinen, että sen selkään uskaltaa laittaa kenet tahansa. Askja on taas räiskyvämpi luonne ja sille tarvitseekin topakamman kuskin. Issikat eroavat muista roduista myös askellajien puolesta. Issikat menevät normaalien askellajien, käynnin, ravin ja laukan lisäksi tölttiä ja passia. Töltti on hyvin tasainen, mutta silti matkaa voittava askellaji, jota on erittäin pehmeä istua. Passissa hevosen samanpuoleinen etu- ja takajalka liikkuvat yhtä aikaa ja se on nopeampaa kuin ravi. Hóll Tallin vaelluksilla pääsee tutustumaan tölttiin, sillä kyydin tasaisuuden vuoksi se sopii vaikka ensikertalaiselle. Jos kokemusta ja rohkeutta riittää, vaelluksilla pääsee myös käsiksi laukan hurmaan. Issikoilla on nopea reaktiokyky, ja kun laukataan, hevonen lähtee kuin tykin suusta ja sitten sitä mennään! Kyllä tässä kyydissä ei tarvitse muuta miettiä kuin nauttia vauhdista.

Kysyttäessä Tuulan asiakkaista, selviää että Hóll Tallille tulee elämyksiä hakemaan ihmisiä Rovaniemeltä ja Hangosta saakka. Asiakkaat tulevat aivan varta vasten hakemaan elämyksiä ja hurmaantumaan issikoiden ihanuudesta. Asiakkaat ovat lapsia ja aikuisia, miehiä ja naisia, he tulevat yksin ja ryhminä. Mutta kaikilla on sama tavoite ja se on päästä nauttimaan luonnosta, mahtavista maisemista ja ratsastuksesta metsäteillä.

Kokemuksesta voi sanoa, että Hóll Tallin vaellukset ovat enemmän kuin hevosvaellus. Ensimmäisenä tutustun minulle valittuun ratsuun, harjaan se läpikotaisin jonka jälkeen satuloin. Tässä vaiheessa jo luon suhdetta ratsuuni, ja hevosen hoitaminen vie kaiken huomion, joten työasiat on kyllä jo unohdettu tässä vaiheessa. Sitten selkään ja kohti loputtomia metsäpolkuja. Liikkeelle lähdetään rauhallisessa käynnissä ja hevosjono kiemurtelee kapeaa ja lumista reittiä. Maaston epätasaisuus ei tunnu hevosta haittaavaan yhtään, niin tasaista liike on. Karvaiset korvat töröttävät menosuuntaan ja kuuntelen hiljaisen luonnon ainoita ääniä, lumen narskuntaa ja satunnaisia metsästä kuuluvia rasahduksia. Tässä vaiheessa on jo hyvin rentoutunut olo, hevonen vie ja tietää tasan tarkkaan minne olemme menossa. Välillä siirrytään tölttiin ja istuminen on yhtä helppoa kuin käynnissä, vaikka meno on nopeampaa. Sitten aletaan hurjaksi ja päätetään laukata pitkä, loiva ylämäki. Tuntuu, että riittää kun sanotaan sana "laukka", ja hevonen syöksyy eteenpäin. Tässä kohtaa noustaan ylös satulasta jalustimille ja hevonen kiitää allani. Voi että jokin asia voikin olla yhtä aikaa näin ihanaa ja jännittävää!

Juuri kun on päässyt kunnolla fiilikseen tuntuu, että retki loppuu ennen aikojaan. Kaksituntinenkin on lyhyt aika, kun on niin paljon koettavaa. Vaelluksella välillä kuuntelen luonnon ääniä, välillä keskityn hevosen liikkeeseen ja mietin vain kuinka mielettömän nöyrä eläin hevonen on, saaliseläimenä se rauhallisesti kantaa minua läpi "vaaroja täynnä olevan metsän" ja voin luottaa ratsuuni.

Meidän retkemme oli alkua, sillä tätä haluaa ehdottomasti lisää. Haluan ehdottomasti lisätä kokemukseen evästauon, nuotiolla istumista ja nokipannukahvit, jolloin valinta olisi Tihisen retki. Ja sitten seuraavaksi kahden yön vaellukselle, jolloin tähän lisätään mökkimajoitus yöttömässä yössä

En voi sanoa tämän kokemuksen jälkeen, kuin että voin lämpimästi suositella tätä kenelle tahansa. Islanninhevosten kanssa on niin helppoa, että aiempaa kokemusta ei tarvita. Mutta jos oletkin hevosten kanssa kokenut, saat vaelluksesta varmasti irti paljon, sillä kuten sanottu, tämä on enemmän kuin hevosvaellus.

Kysy lisää ja varaa oma kokemuksesi Tuulalta:

P. 050 357 6501 tai info@holltalli.fi

Kumpusentie 15
88300 Paltamo  

Katso lisää: www.holltalli.fi/, Facebook.com/Hóll Talli, Instagram nimellä holltalli

Nuotio ratsastusvaelluksella

Ihastuttava Paltamo Golf

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Paltamo Golfin kanssa.

Heippa, ja tervetuloa Oulujärven kesäblogiin! Kesällä 2016 pääset tässä blogissa seuraamaan Oulujärven Jättiläisten kesäbloggaajan Johannan kokemuksia ja tekemisiä eri Oulujärveä ympäröivissä kohteissa. Hyppää mukaan seuraamaan ja kerro siitä kaverillekin!  

Ensimmäisenä pääsin tutustumaan Paltamo Golfiin.

Aurinkoinen ja kahdentoista asteen lämpöinen sää toivotti minut tervetulleeksi Paltamo Golfille. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten olin utelias näkemään millainen paikka oli kyseessä. Puhelimitse olin sopinut, että pääsen kokeilemaan golfausta yhdessä kaikkien tunteman Markku "Näppis" Leinosen kanssa. 

 

Minä, joka eläissään ei ollut golfmailaan koskenut, sai lainaksi varusteet ja suuntasimme saman tien kentälle. Monisanainen ja hauskan oloinen Näppis tuumasi, että mitä sitä turhaan harjoituskentillä käymään, kun oppiihan sitä siellä oikeallakin kentällä.

 

Ja oppimista totta vie riitti. Tiedossani oli, ettei golf suinkaan ole vahvuuslaji, vaan taitolaji. Käsien asennolla, puristusvoimalla, katseen suunnalla ja jalkojen joustavuudella on iso osa lyönnin onnistumisessa. Ja voi sitä turhautumisen määrää, kun huteja tuli kerta toisensa jälkeen! Mutta lajin viehättävyyden ymmärsi heti, kun sai onnistuneen lyönnin. Rantaväylällä onnistuin hutaisemaan 140 metrin matkan pallolle, joka on kuulemma aika hyvä aloittelijalle! Mutta Näppis osasi pitää jalat maan pinnalla, kun hän muistutteli toistuvista hutilyönneistä :D

Golfkaverinani ja opettajani toimi siis Näppis, jolle golfaus kuulosti olevan elämäntapa, sillä kentällä oli vierähtänyt jo 26 vuotta. Hän kertoi golfaavansa 10 kuukautta vuodesta, kesällä Suomessa ja talvisaikaan Thaimaassa. Hänen henkilökohtainen jatkuva ennätys golfkentillä on 44 tuntia, jonka myötä on järjestetty kisojakin. Mikäpäs siinä Suomessa kesällä golfatessa, kun yötä ei tule ollenkaan. Olen kuullut sen olevan suuri ihmetyksen aihe ulkomaalaisille, joilta golfkentät sulkeutuvat jo iltakuudelta pimeän tultua.

Vitsikkäästi Näppis muutaman kerran kysyi, että eikö olekin rumat maisemat, kun aurinko paistoi lähes täydeltä taivaalta Oulujärven rannassa. Täytyy sanoa, että rumuus on kaukana niistä maisemista! Maisemia ei kuitenkaan sopinut jäädä liian pitkäksi aikaa ihailemaan, sillä edettävä oli ja välillä vietin tuskaisen kauan metsän puolella yrittäen saada palloa takaisin kentälle. Miten se aina onnistuikin lentämään sinne, vaikka omasta mielestäni löin pallon viiriä kohti?!

 

Kierrokseemme kului melkein kolme tuntia ja siinä ajassa tuli käveltyä kymmenisen kilometriä. Mietimme yhdessä, että golfaus on oikeastaan todella mukava ajanviete. Siinä tulee liikuttua, saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja mukavan porukan kanssa aika kuluu kuin siivillä. Ja mikä parasta, se sopii ihan kaiken ikäisille. Paltamo Golfilla käy 6-vuotiaista aina 82-vuotiaisiin golfista kiinnostuneita. Lapset ja alle 21-vuotiaat on huomioitu nuorisoalennuksin, josta iso peukku!


Palattuamme kierrokselta juttelin vielä hetkisen Ronkaisen Pirjon ja paikan toimitusjohtajan Reijo "Retsi" Riihimäen kanssa. Paikalla oli muitakin golfaajia ja päällimmäisenä mielikuvakseni jäi, että Paltamo Golfilla on todella mukava ja välitön tunnelma. Kävijät tervehtivät toisiaan, kyselivät miten meni viime kierroksella ja kertoivat omista kokemuksistaan. Vaikeaahan siellä olisi ollut olla naama totisena!

Paltamo Golfilta saa myös lämmintä ruokaa sekä ihan vieressä Oulujärven rannassa on veneentankkauspiste. Tämä on hyödyllistä veneilijöille, sillä heidän ei tarvitse kantaa maista bensoja mukanaan, kun ihan Golfin lähellä voi tankata veneestä käsin. Kertoipa Näppiskin käyvänsä veneellä aina Golfilla, kun mökki sijaitsee lähettyvillä. Ei hassumpi tapa kulkea harrastuksensa luo!

 

Mutta tuleeko minusta golfaajaa? Ken tietää, jos vaikka tulisikin. Tässä lajissa ei varmasti ole koskaan täydellinen ja golfin kokeilu oli tosi hauskaa.

Lähtiessäni huomasin tuulitakkini taskuun jääneen pallon ja tiin. Huikkasin Retsille niistä, johon hän saman tien, että “pidä ne vaan itselläsi, niin on sitten oma pallo, kun aloitat lajin. Tervetuloa takaisin!”. Tähän minä hymyillen vastasin kiitoksen ja palasin takaisin kotiin.

Oletko sinä kiinnostunut golfaamisesta tai muuten Oulujärven eri ajanviettomahdollisuuksista? Kesällä 2016 pääset tässä blogissa seuraamaan Oulujärven Jättiläisten kesäbloggaajan Johannan kokemuksia ja tekemisiä eri Oulujärveä ympäröivissä kohteissa. Hyppää mukaan seuraamaan ja kerro siitä kaverillekin!